Tuo ylla oleva kirkko oli viime vuoden alkupuolella ensimmainen ja viimeinen asia jonka paivan aikana nain- ei mitenkaan huono naky makuhuoneen ikkunasta. Siella kavin myos viettamassa paikallista paasiaista.
Voin ihan hapeamatta sanoa vieroksuvani kiihkouskovaisia, jotka yrittavat tuputtaa uskoaan kaikille jotka vaan sattuvat olemaan paikalla. Taisivat sukulaiset vahan traumatisoida kun olin pieni (elin kuulemma pitkan aikaa siina uskossa etta olen paha ihminen joka paatyy helvettiin, eika ainainen hapean tunne ole vielakaan kokonaan kadonnut). Viime vuonna (huhhu, voi jo sanoa etta viime vuonna), lahestyin kuitenkin omalla tavalla uskoa, ainakin siina mielessa etta ymmarsin etta elaman tarkeimmat asiat ovat rakkaus ja kunnioitus kaikkia kohtaan. Itseaan, laheisia, ihmiskuntaa, elaimia. Toivokin on tarkea, sita ei saa koskaan menettaa, ei me voida tietaa mika meita odottaa seuravan kulman takaa.
No comments:
Post a Comment