Zsuzsi Abroad pt. IV

I could tell you all about life in Manchester. About the city that is covered in red brick, that breathes of football and where students are having the time of their lives. A word or two could be said Chinatown, the Gay Village or the Curry Mile (the home of many, many great Indian restaurants). Some might like to know that the shopping in Manchester is great, and there is no reason to complain about the sightseeing either. People are friendly, although it might be a bit difficult to understand what they are saying. Like to party? Well, that’s possible too. Fancy taking a walk? There are lots of lovely parks. The best thing about Manchester is that it’s a big city where you can walk basically everywhere.

 

 

Zsuzsi Abroad pt. III

"Anyone who stops learning is old, whether at twenty or eighty. Anyone who keeps learning stays young. The greatest thing in life is to keep your mind young." (Henry Ford)
Who: Zsuzsi
What: Ba (Hons) in European Studies and Russian. That is. Rather vague. Basically: international relations, comparative politics, European regional politics, the EU, Russian (language, translation, culture, history), Polish. The absolutely most interesting module was the one about Ethics in International Relations. If analysing all the evil in the world is something you might like, then I’d definitely recommend this one for you.
What kind: fun stuff, the kind of stuff you’ll never forget. Interesting lectures, wild nights drinking rum, shopping at Primark, drinking tea with friends, cooking fajitas.
When: a few years ago.
Where: Manchester, UK.
How: studying in the UK was easy and complicated at the same time. It was very independent (nobody held your hand, telling what to do, passing the exams was your own responsibility) and interesting (you had a lot of options although you had to stick to a couple of subjects). The professors were wonderful. Manchester is a city full of students so life after classes was entertaining to say the least.
Which: The University of Manchester (there are quite a few universities in Greater Manchester).
Why: Studying abroad was an easy decision for me, it was a decision that I never even re-considered. Not only did I think that it would do some good for my language skills. It was also a challenge that I needed to confront in order to develop as a person: when one moves abroad to study (and sorry, exchange students don’t go through the same process) there is so much experience to gain. Firstly, you really learn to stand on your own two feet and take responsibility for your own life and actions. You  will learn to cook, clean and keep yourself alive quite quickly. You also need to take off the mask you’re hiding behind, make an effort to make friends, and survive culture shocks. Furthermore, you are the outsider. You are not in your own country, so you start perceiving life and reality from new angles. 

Pic

Somliga går i trasiga skor...

Melancholy, listening to Nordic music from a long time ago. It should be raining outside, being in Manchester would be perfect today. A cup of tea, raindrops against the windows and books everwhere. I feel like lying down, closing my eyes and slowly drifting away.





I believe the photo was taken by Annica.

Manchester- viikko sitten

The Mancunian Way

Tämä päivä on ollut niin riistiriitainen ettei ole mitään määrää. Olen iloinen siitä että tentti taisi mennä hyvin, neljän vuoden uurastamisen loppu on tietenkin helpottavaa. Olen ihan hitusen ylpeä siitä että olen (luultavasti) selvinnyt tästä koetuksesta. Olen onnellinen koska vihdoinkin voimme olla poikaystäväni kanssa yhdessä ihan kunnolla. Tänään olen kuitenkin hyvästellyt niin monta ihmistä joita tulen ikävöimään, ja tippa on tullut silmään useimminkin kun kerran. Samalla on vähän tyhjä olo kun tää on nyt tässä. Mutta kuitenkin, eihän siitä koskaan tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan joten olenhan minä myös intoa täynnä.
Aurinko päätti näyttäytyä tänään, ja ehkä viimeistä kertaa kävelin ympäri Mansea, paikoissa täynnä muistoja- auringopaiste kasvoilla, hymyssä suin ja kyyneleet valuen.

Weatherman

Voihan pöpö... sää kylmenee Manchesterissa huomisesta alkaen. Siis... olen nyt tottunut tähän kahdenkymmenenasteen melkein-helteeseen... Mansessa sunnuntaina muka 5 astetta lämpöä. Viisi astetta. Mistä vetoa että sataa vielä kaiken lisäksi vettä. Minä haluan jäädä tänne. Niin se vain on, girls and boys.

Aivan uskomatonta!

Maaliskuun vuokrat on tänään maksettu mikä tarkoittaa sitä että on enää kolme kuukautta (12 viikkoa!!!!!) jäljellä Manse-elämää. Tämä on jo aika hulluntuntuinen fiilis.

Copycat

Yeees, laiskottaa. Tai no, väsyttää, ei huvita. Haluan vaan M:n kainaloon maailmaa pakoon. On niin paljon tekemistä eikä ne jutut lopu millään vaikka kuinka lukisin kaksitoista tuntia vuorokaudessa. Laiskuuden/väsymyksen takia kopioin tähän englanninkielisestä blogistani tämän päivän postauksen.

Today has been one of those ideal days for people watching, because this town has gone completely mad. But then again, I suppose there are worse ways of spending a February morning than sipping on a can of beer while working on your tan, wearing only shorts and a t-shirt. Tomorrow is Valentine's day (as if anyone actually would have been able to escape the hysteria) and somehow it's just so incredibly sweet to see confused looking guys buying roses.



The risk of having IR lectures in the Chemistry building is that the ditizier students will end up attending lectures in molecular physics and chemistry by mistake. I know this because I did it. O-ooops. This girl is not going to strip off to tiny tops and skirts just yet, but 10 days of sunshine in Manchester means that it's ok to wear ballerinas without suffering from water damages.

Bienvenida

Lätäköissä pomppimista. Vettä. Synkeän näköisiä ihmisiä. Keltaisia rekisterikilpiä. Ruuhkaa. Punaisia tiilihökkelöitä. Welcome back to Manchester, dear!
Aamulla oli aikainen herätys mutta nukuin koneessa kuin tukki- aika harmi koska jälkeenpäin selvisi että miespuoliset lentoemot olivat ihan katseen kestäviä. Ja harmi että jäi auringonnousu näkemättä, aamulla ja illalla lentäessä on se mielenkiintoinen puoli että ikkunasta ulos katsominen on itse asiassa... noh... mielenkiintoista :) Kullalla taisi kuitenkin olla vähän rankempaa, hänen oli mentävä lentokentältä suoraan töihin. Pitää keksiä joku pieni lahja kiitokseksi.
Täällä Englannin talossa on ollut kaikenlaista draamaa. Yksi kämppis heitettiin juuri tänään ulos, toinen muuttaa takaisin Ranskaan lauantaina. Katostani on TAAS vuotanut vettä, onneksi kuitenkin vuokraisäntä oli huomannut tämän jo aikaisemmin ettei tarvitse sentään hyppiä niissä lätäköissä omassa huoneessa.

Toinen osa sinistä Mansea

Manchester Blue

Vakavampaa

Eli onhan täälläkin tapahtunut kaikkea viime aikoina. Manchester ei suinkaan ole maailman turvallisin paikka. Viime viikonloppuna kolmetoistavuotiasta poikaa ammuttiin olkapäähän juhlissa. Vähän yli kuukausi sitten Suomessakin uutisoitiin sitä kuinka 11-vuotias koululainen surmattiin Liverpoolissa, viime viikolla toinen nuorukainen tapettiin täällä Englannissa. Väkivaltaahan on aina ollut, ja tulee varmaankin aina olemaan mutta jotenkin alkaa huolestuttamaan tuo nuorten käyttäytyminen. Miten on mahdollista että pelkät lapset saavat haltuunsa aseita? Ja mikä saa heidät tappamaan? Eikö heidän pitäisi leikkiä barbeilla ja pelata jalkapalloa? Olla kaukana juhlista, huumeista ja alkoholista? Missä ovat vanhemmat? Omasta mielestäni (voi olla aivan mahdollista että kuvittelen vaan) Englanti on äärettömän pinnallinen maa. Juhliessa nuoret käyttävät valtavia määriä huumeita ja alkoholia. Usein herätään tuntemattoman vierestä tietämättä miten sinne päädyttiin. Nuoret naiset haluavat tositeeveehen tai mahdollisesti futispelaajan sänkyyn, jotta vain saisivat vähän enemmän huomiota. Baarissa kukutaan joka toinen päivä jos ei useamminkin. Kadulla jokatoinen lastenjkärryjä työntävä väsyneen oloinen äiti on noin viisitoistavuotias. Niin ja hädin tuskin teini-ikäiset tappavat toisiaan. Ihmisten käsitys onnesta on varsin yksinkertainen- raha. Ja juhliminen tietenkin. Eräs tuttuni tokaisi tässä pari päivää sitten odottavansa innolla että hänen serkkunsa kasvaisivat vähän vanhemmaksi (ovat juuri täyttäneet 11 vee) jotta voisi nähdä heidät kännissä. Juuri niin. Mielikuvitukseni sanoo minulle että jokin on pahasti vinossa tässä maassa.

Viikonlopun kuvia

Sadetta ja punaisia tiilitaloja..

..eli tälläistä täällä

Manchester

Eli Mansessa ollaan ja koko elama tuntuu olevan paalaellaan.

Asunto loytyi. Eli jaan talon kolmen muun opiskelijan kanssa. Olemme kaikki ulkomaalaisia, joten aika kansainvalinen tunnelma on. Ihan jes. Huoneeni on tosi viihtyisa. Valoisa (niin valoisa kun vain voi olla taalla) ja tarpeeksi tilaa tavaroille, kirjoille ym.

Rahahuolet jatkuvat. En saa maksettua opintomaksuja ennen kun saan opintolainani. God knows when that is going to happen. Muutkin raha-asiat ovat menneet aivan pain monkaa.

Paa sekaisin. Ikava Espanjaa, ja jotenkin olen vain jahmettynyt paikoilleni enka saa oikein mitaan tehtya. Siis sellaista josta nautin. Katsotaan nyt, ehka aika auttaa.

Manchester on aivan sama kuin ennenkin. Hyvalta tuntuu! Olen tavannut vanhoja kavereita ja kaynyt paikoissa joista aivan varmasti pidan. Olen myos huomannut etta jotkut noista ystavista ovat todella avuliaita ja ystavallisia. Sydanta oikein lammitti.

Relax, Take it Easy

Tasan viikon päästä, kello 21.49 tulen olemaan uudessa asunnossa, ja Mansessa ensimmäistä kertaa puoleentoista vuoteen. Tavallaan olen tosi onnellinen että näen taas ystäviäni ja luokkakavereitani. Välillä on ollut kaupunkiakin ikävä. Manchesterilla on tosiaan oma viehätyksensä, ja ainainen sadekin tuntuu kotoiselta. Tiedän missä kaikki paikat on, en tarvitse ajatella kolmea minuuttia jokaista lausetta kohti. Voin vain olla. M:ää tulee tietysti tosi ikävä. Onneksi Enkuista kuitenkin pääsee Espanjaan paljon halvemmin ja helpommin kun Venäjältä. Ja tuleehan hän tietenkin käymään... ihan pian. Ja kaikesta parhain on suunniteltu matka Glasgow:n, Skotlannissa en ole vielä käynytkään.

Tänään kävimme tuttujen luona nauttimassa orchataa, pariskunnasta kumpikaan ei puhu englantia, mutta heidän kanssaan oli silti hauskaa, ymmärsivät minun espanjan tasoni ja juttelivat sen mukaan, kuitenkaan pitämättä minua tyhmänä. Ensi kerraksi on jo treffitkin sovittu, me menemme juomaan rommia.

Una casa para mí

Opiskelijakämppää ei löytynyt, mutta jätettyäni nettiin ilmoituksen olen saanut tosi monta vastausta, joten jotain luultavasti löytyy... pitäkää kuitenkin puolestani peukkuja!

Valitus

Olin juuri aloittamaisillani onnesta hyppimisen kun huomasin etta hinta ei ollutkaan euroissa vaan punnissa!
Eli lentoja tässä ollaan etsimässä... Valencia-Manse, noin satasella pääsee, eli ihan jees. Ky. lentoyhtiö (Jet2) lentää valitettavasti vain kesällä, joten sille Manse-Valencia-Manse matkalle sitten syksymmällä pitää keksiä joku muu vaihtoehto... Lufthansalla on lennot, mutta hinnat väärässä valuutassa, RyanAirilla pääsisi halvemmalla jos vaan viitsii kökötellä bussilla Liverpooliin John Lennonin lentokentälle.

juujaajoo

Just kun pääsin ihmettelemään syksyistä aamua, alkoi yht´äkkiä rankkasade. Ehkä se syksy onkin saapunut Espanjaan. Ai ai, meidänhän piti mennä rannalle illalla. Syksy taitaapi nykyään oli mieluisin vuodenaikani, onkohan sekin jonkinlainen signaali siitä että alan tulla vanhaksi? Signaali... hehhe, välllä tulee lainattua sanoja ties mistä kielistä...
Perjantain kunniaksi aion tehdä lettuja. M sekä M:n sisko (toinen M) pääsee aikaisin töistä joten minä voin esitellä kokkailutaitojani. Iltapäivällä taas Valenciaan. M:llä on kaverin kanssa futistapaaminen joten minä taidan mennä ostoksille. Tai ainakin kiertelemään kauppoja.
Ilmottauduin avoimen yliopiston espanjankurssille... nettikurssille siis. Aika jännää... Eihän se titenkenään puhumisessa paljoa auta, mutta toivottavasti saamme kirjoittaa kaikkea hauskaa. Toinen suunnitelmani on se että jos opetan suomea ja ruotsia Mansen International Societyssa, voin siinä samalla mennä muutamalle espanjan kurssille. Koko Manse tuntuu muuten aika kaukaiselta vaikka onkin enää kuukausi aikaa opiskelujen alkuun. Olen ollut yhteydessä luokkakavereihini (joita en ole nähnyt about puoleentoista vuoteen), ja kaikki vaikuttaa olevan aivan onnessaan että meillä on enää vuosi jäljellä. Wohoo!