Voihan mango minkäs menit tekemään

Absoluuttinen suosikkihedelmäni on mango. Sitä on niin mukava jyrsiä, mutta nyt olen kuitenkin tullut siihen lopputulokseen että tässä maassa on jonkilainen mangovilppi meneillään. Kolmessa eri ruokakaupassa (Tesco, ASDA ja Sainsbury's ihan vaan tiedoksi kaikille brittiensaarten ruokakauppojen tuntijoille) on kaikenlaisia mangodiilejä- puoleen hintaan, kaksi yhden hinnalla tai ihan muuten vaan alenettu hinta. Pitääkö koskaan paikaansa? No ei tietenkään. Ja tämä mangofani vaan jatkaa niiten ostamista vaikka olisi kuinka kallista. Järkevää.

Puhelin löytyi. Aika sääli, olin jo tottunut ajatukseen elämästä ilman kännykkää noin kahden viikon aikana. Sehän olisi melkein kuin terapiaa. No mutta ei. Eräs ystävällinen mies soitti kämppikseni matkapuhelimeen ja ilmoitti mistä puhelin löytyy. Jaaa.

Uusi kokemus

Viime yönä heräsinelämäni ensimmäiseen maanjärisykseen. Koko talo tärisi ja jyrisi. Järistys oli BBC:n mukaan saarivaltion suurin (5.3 richteriä) noin 25 vuoteen, joten sattuipa onni. Minunkin elämässäni tapahtuu kaikkea jännää!

A ja B

Tällä lukukaudella minulla on tasan kaksi luentoa viikossa (seminaarit ja kielitunnit päälle tietenkin), ja vaikka kummatkin on periaatteessa tosi mielenkiintoisia, toinen on melkein viikon kohokohta kun taas toista vältän kun ruttoa (jaahas... pakko tässä vaiheessa myöntää etten ole mitenkään innokas luennoilla istuja).

Tapaus A: erittäin miellyttävä nuori mies jolla on vielä miellyttävämpi (etelä)englantilainen murre. Luennot ovat tarkkaan suunniteltuja power point esitelmiä, tämä tosiasia viittaa tietenkin siihen että tämä ihminen näkee meidät vaivan arvoisina henkilöinä. Hän myös naurattaa meitä oikein kunnolla.

Tapaus B: neiti Punapää (tämä on oikeastikin hänen sukunimensä... Redhead siis) lukee meille jonkun artikkelin korvia viiltävällä kanadalaisella aksentillaan. Aivan sama onko hän tohtori vai ei, osaamme itsekin lukea nuo jutut. Pahinta on ettei hän missään vaiheessa selitä meille mitään. Ne kaksi kertaa kun olen hänen luennoilleen eksynyt ovat menneet hänen rintojensa tuijotteluun (ihmisellä on isoin koskaan näkemäni rintavarustus). Tämä ei ehkä ole poliittisesti korrektia mutta minä olen maksanut tästä koulutuksesta sen verran puntia että ottaa päähän ettei minua oteta tosissaan. Noin akadeemisesti nähden olen varmaan ihan tikapuun hännillä, mutta kyllä sitä voisi kuitenkin vähän vaivautua. Joten luen artikkelin kotona ja saan pari tuntia enemmän aikaa itselleni.

Sortuako vaiko ei?

Nyt on äärettömän hyvä, mutta väsynyt olo. Lohikeittoa ja ruisleipää parempaa syömistä saa kyllä kauan etsiä. Mieli tekisi ottaa pienet torkut, mutta tunnin päästä on mentävä seminaariin ja sieltä kirjastoon. Tänään on kyllä muuten tapahtunut kaikkea kivaa, mukavinta oli kuitenkin huomata kuinka vilpittömän ystävällisiä ihmiset voivat olla. Tekisi mieli halata kaikkia oikein kunnolla! (kaikille jotka lukevat tämän lähtee nyt ISO hali :)).
Taidanpi myös sortua herkuttelemaan illemmalla (because I'm worth it...). Saa nähdä.

Iso sadepilvi tervehtii

Arvaamattakin on varmaan selvä missä päin Eurooppaa taas pyöritään. Ihan ookoo olla taas täällä ns. kodissani, eivät olleet ainakaan torakat syönyt koko taloa murusiksi sillä aikaa kun olin poissa. Espanjaa on tietenkin ikävä, omaa intiaania vieläkin enemmän. Varmaan menee kuitenkin opiskellessa nämä... öhöm... kaksi ja puoli viikkoa. (RyanAir hoi, tämä neiti tahtoo ALENNUSTA! tai ainakin Frequen Flyer tarraan otsaan). Niin... opiskelusta. Nyt mennään eikä meinata, vähän pakko nimittäin jos aion tästä vuodesta vielä selvitä hengissä. Tässä lyhyt, ytimikäs sekä äärettömän mielenkiintoinen lista:
tällä/ensi viikolla pitää:
- puhua venäjäksi kymmenen minuuttia.
- tehdä tasan kaksi (vaikka kolme olisi suotavaa) puolan tehtävää, sellaisia aineita-jotka-kertoo-aivan-mistä-vaan
- käydä luennoilla
- värkätä lopputyötä (taas jälleen kerran)
- valmistautua ensi viikon (ja mieluiten sitä seuraavan viikon) seminaareihin
- jaaaah... nyt loppu puhti.

Avaimia en tällä kertaa unohtanut, mutta kännykkä katosi. Hyvä, hyvä minä!

Appelsiinia ja karkkia

Viimeisen kolmen päivän syömiseni ovat koostunet appelsiinista ja karamelleista. Mikään muu ei yksinkertaisesti pysy sisällä, eli minuun on varmastikin iskenyt joku eksoottinen tauti. Tai sitten vaan ihan tuikutavallinen oksennustauti (josta luulin jo päässeeni eroon vuosi sitten). Onneksi nyt kuitenkin kaikki muu on kunnossa, joten tuskin tämä tappaa. Harmittaa vaan vähäsen koska olisi todella tehnyt mieli viedä poikaystävä suosikkipizzeriaamme illalliselle, varsinkin kun pian on taas palattava saarelle! Tuskin siellä kuitenkaan tarjoavat appelsiineja ja karamelleja (jotenkin vain naurattaa tuo yhtälö)...

Päivän...

...keksintö: alla mainittu kaakaosoijakahvi
...hiustyyli: kaksi lettiä a la Peppi Pitkätossu (miinus rautalanka)
...Facebook-juttu: ylä-asteeni group
...olo: äklö ja kylmä
...haave: 18000-osainen palapeli
...luksusjuttu: tunti miettimistä sängyn pohjalla
...älykkö: Michael Waltzer

¿Uusi kahvin ystävä?

Teestä on nyt parin päivän aikana tullut niin huono olo että pakko vaihtaa johonkin. Kahvista en ole koskaan pitänyt, mutta tänään tein tälläisen seoksen:

* kuppi täyteen soijamaitoa
* teelusikallinen kahvia
* kaksi teelusikallista kaakaota

Ja hyvää on. En sunnittele kahvian suurkuluttajaksi alkamista mutta tätä voi ehkä tulevaisuudessakin juoda!

Vahingossa

Ulkona rapisee oikein kunnolla, ja päiväkin on muuten tosi mysig (ruotsin kieli ei ole mielestäni mitenkään tositosi kaunis mutta sana "mysig" on sellainen josta pidän kamalasti). Teekuppi on tietenkin lämmittämässä kylmiä sormia.
Olen taas Espanjassa. Tuli niin ikävä ja ahdistunut olo että oli pakko päästä tänne. Kuten nyt kuitenkin totesin poikaystävälleni eilen ennen nukkumaanmenoa, kolmen kuukauden päästä ei enää tarvitse laskea päiviä. Muuten aika on mennyt nukkuen, lukien ja koulutehtävien parissa. Lauantaina kävimme eräässä vuoriston pikkukaupungissa jossa oli juhlat. Emme tienneet asiasta yhtään mitään, joten oli aikamoinen yllätys nähdä oikeita ritareita ja linnanneitoja! Hauksaa oli. Junamatkakin oli aikansa arvoinen. Veristä vessanpyttyä lukuunottamatta (jonka haluaisin jo unohtaa) oli tosi mielenkiintoista seurailla vuoria, loputtomia appelsiinipuita, kukkia, muita puita... oih.
Tämän päivän nami: suklaabanaanikakku.

Otherside

Red Hot Chili Peppersin "Otherside" biisiin liittyy niin paljon yläasteaikaisia muistoja. Voi niitä aikoja...

Copycat

Yeees, laiskottaa. Tai no, väsyttää, ei huvita. Haluan vaan M:n kainaloon maailmaa pakoon. On niin paljon tekemistä eikä ne jutut lopu millään vaikka kuinka lukisin kaksitoista tuntia vuorokaudessa. Laiskuuden/väsymyksen takia kopioin tähän englanninkielisestä blogistani tämän päivän postauksen.

Today has been one of those ideal days for people watching, because this town has gone completely mad. But then again, I suppose there are worse ways of spending a February morning than sipping on a can of beer while working on your tan, wearing only shorts and a t-shirt. Tomorrow is Valentine's day (as if anyone actually would have been able to escape the hysteria) and somehow it's just so incredibly sweet to see confused looking guys buying roses.



The risk of having IR lectures in the Chemistry building is that the ditizier students will end up attending lectures in molecular physics and chemistry by mistake. I know this because I did it. O-ooops. This girl is not going to strip off to tiny tops and skirts just yet, but 10 days of sunshine in Manchester means that it's ok to wear ballerinas without suffering from water damages.

On valkoista teetä ja on valkoista teetä

Minun maailmassani valkoinen tee on tämän näköistä:



Tällä saarella sen sijaan valkoinen tee on erittäin helppo yhdistelmä: mustaa teetä + liraus maitoa = yäk. Ei ole muuten mitään uutta että Englannissa on kaikki nurinpäin.

Väittävät muuten että maito vähentää teen hyötyvaikutuksia...

In Search of...

Dj Tiesto matkaa maailmaa löytääkseen auringonnousun, minulle riittäisi musta hame. On niitä muutama tuolla kaapin pohjalla mutta lopputulos on aina välillä lievästi sanottuna omituinen (kuulun niihin ihmisiin jotka inhoavat sovituskoppeja)


Ihan hyvä sinänsä, istuu hyvin ja niin pois päis. Aivan tavallinen kynähame.



Hah, näyttää aivan siltä että olen muuttumassa norsuksi. Mistä sen tietää, ehkä evoluutio on kiihdyttänyt vauhtiaan?


Tähän olen ihan tyytyväinen, vaikka onkin liian iso. Puseron tai topin on oltava sen alla muuten tippuu päältä pois. Ei varmaan kannatta innostua hyppimään liikaa tuo päällä.

Mitä äidit syövät?

Äitini on tulossa illalla kylään ystävättärensä kanssa ja minä tietenkin lähdin innoissani kaupungille ostamaan peittoa, lakanoita ja ruokaa. Tescossa iski kuintekin valtava paniikki- mitä ihmettä minä heilla tarjoan? Miten on mahdollista että vietin 19 pitkää vuotta saman katon alla äiti kanssa huomaamatta hänen ruokatottumuksiaan? (tähän väliin haluan vain kertoa että äitini ei ole mitenkään erikoisemmin kiinnostunut ruoasta vaikka hyvä kokki onkin). Tescosta tarttui mukaan mandariineja, voita, juustoa, raejuustoa, sokeriton red bull ja rasvatonta jugurttia. Jääkaapistaa löytyy kinkkua, tomaatteja, punajuurisalaattia, fetajuustoa, hp-kastiketta ja latva-artisokka. Ehkä mestarikokki saa tuosta jotai taiottua :D

Pölyä ja rock'n'rollia

Ihme ja kyllä kello on jo kymmenen vaikka tänäänkin olen vain tuijottanut tietokoneen näytintä ja ihmetellyt miten pää voikaan olla näin tyhjä. " Ven, quiero oir tu voz..."
Päivän kolme siivousbiisiä:

1. Leonard Cohen- First We Take Manhattan
2. Mago de Oz- La costa del silencio
3. Schiller- Dream of You


Miksi: tykkään Cohenin äänestä, Mago de Ozin mukana on hyvä hoilottaa ja Schiller tuo mieleen elokuisen Kreikan rannat ja villit yöt, voi niitä aikoja.

Matkoista puheen ollen: kuinka ihmeessä kerkeäisi käydä joka paikassa jonne tekisi mieli lähteä, kun on niin monta paikkaa jonne haluaisi palata?

Tässä nyt must go lista:
- Varsova + muu Puola
- Unkari
- Etelä-Amerikka
- Georgia
- Kroatia
- Montenegro
- Kreikan saaristo
- Moskova
- Praha
- Belgia

...ainakin...

Teen lisäksi...

...on löytynyt uusi addiction, eli:


Kuva täältä,
vaikka itse suosin Älypään versiota. Olisi mahtavaa pelata tuota lautapelinä, jostain pitäisi vain löytää sellainen.

Zzzzz.......

Nukuttaa. Sergei Lavrovin höpinät eivät jaksa kiinnostaa, mutta kai niitä on pakko lukea. Tekisi mieli kömpiä paksun peiton alle, ryömiä oman kullan kainaloon ja nukkua. Mutta minkäs teet. Noh, less than two weeks to go. Jos nyt kuitenkan keskityn kolme tuntia tuohon esseen kirjoittamiseen, niin voin vaikka sen jälkeen venytellä ja hyppiä Juaneksen tahtiin, katsoa tuo Almodovarin leffa ja syödä soleroa. Not to mention siivota. Huomenna saapuu Suomen vieraita. Nyt Tshekin tuliaisten kimppuun (kysymyksessä on siis Brnosta asti kiikutettu tee :))



Tiesitkö muuten että Solero on myös Pohjoisitaliassa sijaitseva paikkakunta? Totta on.

Talvi saapui Manchesteriin

Puhuin puhelimesse kun yhtäkkiä havahduin että naapurin katto näyttää jotenkin erilaiseslta, sehän on.. valkoinen. Mitä ihmettä? Manchesterissa lunta? Niin. Lunta se on, tai pikemminkin OLI. Ihana kevätaurinko on sulattanut suuremman osan lumesta jo tiehensä.

Viime yönä sain viimeinkin aikaseksi katsoa leffan: tällä kertaa Paul Verhoevenin "Black Book"- mielenkiintoinen sotaleffa. Ampumista ja kuolleita ihmisiä lukuunottamatta (näistähän ei vain taida päästä millään eroon kun on sodasta kysymys), elokuva oli hyvä. Näyttelijät olivat hyviä (ja Rachelia esittänyt Carice Van Houten inspiroiva), ja stoori vei kunnolla mukanaan. Loppukaan ei ollut mitenkään ennalta arvattavissa.