It’s so quiet here, a strange kind of silence. As a child of the night, I don’t mind the right kind of silence, the kind that inspires you, that makes you feel alive and like you’re on top of the world. This, however, is that dark and dreary silence that makes you want to go to bed and slowly sink into the land of dreams. To forget about this world for a while.
I have also been trying to get hold of my parents, to ask them if I can come for a quick visit, but it seems like they have fallen off the face of the earth. If anyone’s seen one crazy, blonde woman who’s always up at night and never stops talking, and her complete opposite (man, dark, sleeps at night, may or may not say one word every ten minutes or so), you know where to find me.
Now I’m off to bed, the plan is to dream about raspberries, sunshine, sitting on clouds, the Hungarian puszta, and
Dobranoc i kolorowych snów…
2 comments:
Voi, oikeat kirjeet on aina ihania yllätyksiä! Tai ylipäätään kaikki, mikä tulee postiluukusta (eikä ole lasku tai mainos) on yleensä positiivista. Viimeksi, kun olin "siellä toisessa kodissani" ja tutkin ensitöikseni poissaoloni aikana tulleita posteja, löysin kasasta postikortin vanhoilta ystäviltä jostain kaukaa. Asetti heti positiivisemman vireen koko viikolle, jonka siellä vietin.
Onko sillä väliä, saatko sinä vanhempiasi kiinni ;) Eikös se mene niin, että "olet aina tervetullut kotiisi" ja kohteliaisuudesta ilmoitat, jos muistat ;) Eli eikös se riitä, jos vaikka veljillesi ilmoitat, että "tulen silloin-ja-silloin, sano äidille, että varaa jääkaappiin jotain hyvää"...
Koskas muuten oisit Suomeen tulossa ja teetkö visiittiä Helsinkiin?
:)
No kun... veljetkin ovat jossain piilossa :) Suomessa ja varsinkin Helsingissä tekisi mieli käydä pian, yleensä on vain niin rajoitetusti aikaa, eikä oikein huvita istuskella siellä laivassa.
Post a Comment