Kun sirkus saapui kylään

Tietääkseeni Valenciaan ei ole saapunut sirkusta, joten kaikki toiverikkaat valencialaiset voivat vaihtaa blogia. What I´m referring to is... my life. Kuten jo aikaisemmin mainitsin, poikaystävälläni oli vatsatauti joka tietenkin tarttui minuun (ei siis todellakaan kannata pussailla vatsatautista ihmistä vaikka olisikin kuinka kissable tahansa). Nyt olemme kummatkin kunnossa mutta itse olen vieläkin aika heikko, ja tässä post-(vinter)kräksjukan-tilassa piti taas mennä jahtailemaan papereita. Tänään luvassa oli espanjalaisen sosiaaliturvatunnuksen hakeminen sekä työkkäriin ilmottautuminen (ensimmäistä kertaa elämässäni olen virallisesti työtön, woohaa), onneksi kaikki sujui ihan suhtkoht vaivattomasti vaikka:
ulkona on abouts 30 astetta lämmintä (mikä olisi muuten okei mutta puolikuolleena aika rankkaa, varsinkin kun pitää kävellä pitkiä matkoja)
metrolakko (en varsinaisesti tiedä kuka streikkaa ja miksi- täällä nuo lakot ovat melkein yhtä tavallisia kuin meille kaurapuuro aamiaiseksi) -> junat kulkevat harvoin ja ovat töpöten täynnä ihmisiä.
Räpsin kuitenkin lukijoiden iloksi pari palmukuvaa :)


Alla kuva päivän lounaasta (ei tosiaan tee mieli mitään tämän kummempaa), suosittelisin sitä kaikille tervejärkisille jälkipalaksi. Kysessä siis vadelmia ja persikanpuolikkaita. Vaniljakastike/jäätelö voisi myös sopia tuohon sekaan. Lasissa ei ole myrkkyä, vaan ihan tavallista appelsiini-vadelmamehua.

Deittiseurani Tohtori Zhivagon tarinoita lukiessa on alkanut kiinnostamaan Venäjän sisällissota. Vaikka Venäjän/Neuvostoliiton historia on hallussa ihan Kiovan Rusista Dimitri Medvediin asti, nuo vuodet 1917-1923 ovat ihan hämärän peitossa.