Killer Heels

Ehkä ensimmäistä kertaa ikinä olen tuntenut oloni kotoisaksi tänään. Päivä on ollut lievästi sanoen hektinen, mutta myös mukava.
Haastattelupaikka löytyi puoli tuntia myöhässä mutta olivat kuitenkin ihan ymmärtäväisiä (tai sitten ei ollut paljon töitä). Pyysivät kuin pyysivätkin toiseen haastatteluun huomenna. Palkka on ihan peestä mutta sekä työtehtävät että työympäristö vaikuttaa aivan mahtavalta. Siellä on jopa maskotti; aivan ihana pieni koira :) Noilla kengillä tapustelin keskellä ei mitään ja jalkani kärsivät samalla kun jokaikinen mies vihelteli, äänteli, huuteli, tuijotti ja niin pois päin. Ainut joka teki vaikutuksen oli eräs kehitysvammainen poika joka pyysi mukaansa etsimään näkymättömiä kavereita. Jalkapohjani ovat nyt melkein veressä, joten edessä on kunnon kylpy kunhan saan lähetettyä sähköpostit.

NOTE: Eikös olekin tämän postauksen kielenkäyttö hiemaisen kangertelevaa?? :D