2 jobs. Studying at 150%. And then suddenly, only one job. There’s plenty of time to relax, or to do something fun. But, the brain is groggy and the body just wants to sleep for a year at least. Any simple task (like writing an e-mail) turns into an enormous obstacle. Emotions run wild. I can handle a lot of stress while it’s happening, but as soon as it gets easier, or disappears, I feel like having been crushed by a train. A monster train.
Today is the fourth day of my “holiday” – uni starts again in a week or so – and today is the first day at work that I’m not freezing and yawning and being generally miserable.
Maybe the solution is to ALWAYS keep oneself occupied – that way there will be no post-stress phase.
How do you cope with stress?
2 comments:
tai sitten sun pitäisi vaan pitää ihan oikeaa lomaa! siinä on vaan se huono puoli, että palaaminen loman jälkeen siihen oravanpyörään (mikä kamala sana) on lähes yhtä vaikeaa kuin siitä irrottautuminen. ainakin, jos ensin vuosikausia stressaa hulluna ja sitten yhtäkkiä pitää kokonaisen vuoden lomaa... mutta alan kallistua siihen, että hidastaminen on ihan hyvästä.
joka tapauksessa, koeta jaksaa! ja ole välillä vähän hellempi itsellesi, jooko.
Dormir todo un año. Suena bien.
Post a Comment