
Tämä päivä on ollut niin riistiriitainen ettei ole mitään määrää. Olen iloinen siitä että tentti taisi mennä hyvin, neljän vuoden uurastamisen loppu on tietenkin helpottavaa. Olen ihan hitusen ylpeä siitä että olen (luultavasti) selvinnyt tästä koetuksesta. Olen onnellinen koska vihdoinkin voimme olla poikaystäväni kanssa yhdessä ihan kunnolla. Tänään olen kuitenkin hyvästellyt niin monta ihmistä joita tulen ikävöimään, ja tippa on tullut silmään useimminkin kun kerran. Samalla on vähän tyhjä olo kun tää on nyt tässä. Mutta kuitenkin, eihän siitä koskaan tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan joten olenhan minä myös intoa täynnä.
Aurinko päätti näyttäytyä tänään, ja ehkä viimeistä kertaa kävelin ympäri Mansea, paikoissa täynnä muistoja- auringopaiste kasvoilla, hymyssä suin ja kyyneleet valuen.