Wakey wakey!

Kello on 13.59 Valencian aikaa. Luin juuri äsken sähköpostin joka muistutti meitä esseistä. Eli se on vietävä Arthur Lewis Buildingiin maanantaina kello kaksi. Minä en ole vieläkään edes aloittanut sen kirjoittamista. Onneksi tiedän ainakin mitä pitäisi kirjoittaa, joten toivoa vielä on. Kai.
Aamulla heräsin puoli kahdeksalta. Saavuin virastoon X tasan puoli yhdeksältä, löysin sen helposti, jono oli nimittäin noin kolmenkymmenen sielun pituinen. Päästyäni turvatarkastuksen läpi sain odottaa kaksi tuntia... Kerkesin jo hermostua oikein kunnolla. Matopelikin meni erittäin huonosti ja edessäni istunut nainen raapi koko ajan päätään ja tiuski poikaystävälleen. Pääsin kun pääsinkin ihan ystävällisen nuoren miehen juttusille, hän ilmoitti minulle että minut oli ohjattu aivan väärään paikkaan (sitä vähän epäilinkin). Lopputulos: en vieläkään asu virallisesti Espanjassa, ja huomenna on samankaltainen seikkailu edessä.
Päivän positiivista: selviydyin ihan itse ja ihan espanjaksi. Virastossa. Jee. Ulkona aurinko paistaa oikein lämpimästi ja oli melkein terapiaa kävellä kotiin. Nyt tekisi mieli ottaa pienet nokoset mutta John Mearsheimer kutsuu. No time for siestas! Jalkakylpy on kyllä kuitenkin tänään must.