APUVA!

Rintakehässäni on sydämen sijasta rumpu. Tekisi mieli pomppia ylös alaisin. Maybe maybe maybe... saa nähdä tuleeko tästä pikainen Espanjan visiitti ensi viikon alussa.

Kaukosuhdearkea

Minulta on monta kertaa udeltu tätä kaukosuhde seikkailuani. Eikö se ole vaikeaa? Eikö tule ikävä? Miten te pystytte? Voiko toiseen tosiaan luottaa?
Kuuluhan kaukosuhteeseen ikävä, huonosti nukutut yöt, pelko, stressi, väsymys. Puhelimessa on vaikea riidellä, joskus toinen osapuoli haluaa ja tervitsee enemmän huomitoa ja tukea kuin toinen pystyy sillä hetkellä antamaan. Uskotkaa vain että täällä on heitelty tavaroita päin seiniä ja itkeä pillitetty aivan liikaa. On rasittavaa aloittaa jokainen aamu laskemalla päiviä. Välillä tarvitsee enemmänkin kuin puhelimen toiselta puolelta kuuluvan äänen.
Onneksi kuitenkin nämä pikkuasiat ovat vain tosi pieni osa sitä suurempaa kuvaa. Sitä iloa joka yhdessäoleminen tuottaa.
Kaukosuhteet toimivat silloin kuin kummallakin osapuolella on tarkka käsitys siitä mitä he haluavat, yhteisiä suunnitelmiakin kannattaa jossain vaiheessa tehdä, jotta tiedetään missä ollaan ja mihin ollaan menossa; oudoin kaukosuhdejuttu josta minä olen kuullut oli sellainen tapaus että tyttö opiskeli Puolassa, mies oli töissä Lontoossa. Tulevaisuudesta heillä ei ollut mitään tietoa. Vaikka he vain tapasivat kerran pari vuodessa, kihlaus kesti nelisen vuotta ennen kun nainen löysi uuden (ja yllätys, yllätys Puolassa asuvan) miesystävän.
Jos uskoa ja sitoutumiskykyä löytyy, kaukorakkauskin voi saada onnellisen lopun.
Tuossa vieressä on kaukosuhdekysely, vastatkaa ihmeessä. Olisi myös mielenkiintoista kuulla muiden mielipiteitä tästä "ilmiöstä" jos kokemusta löytyy :)

Haluan

Net-a-porter.comista löytyi tälläisiä ihanuuksia. Toimivat hyvinä inspiraation lähteinä.

Olen avokkaiden suuri ystävä. Rakastun aina yksinkertaisiin kenkiin joissa on korkoa vaikka kuinka paljon. Värikään ei haittaa. Nuo punaisethan sopivat esim. kokomustan asun piristykseksi.



Ostoslistani toisella sijalla on vaalea ja tilava käsilaukku. Kaapistani löytyy vain mustaa ja ruskeaa. Not fun.

Ja nuo mekot. Nuo päällä voisinkin taapertaa Valencian auringon alla hymyssä suin. Vain aurinkolasit puuttuvat!

Silmät punaisena ja teekuppi kädessä

Olen yöihminen, sellainen joka herää oiken kunnolla auringon laskiessa. Olen koko päivän yrittänyt pakoittaa itseni kirjoittamaan esseetä, y nada. Ei tapahtunut yhtään mitään. Kirjoittamisen sijaan leivoin leipää, värjäsin hiukseni, lähetin pari työhakemusta ja juttelin poikaystäväni kanssa.Siinä yhdentoista maissa sitten iski kuin iskikin inspiraatiopuuska, aika tyypillistä. Onneksi ei ollut kuitenkaan täksi illaksi mitään menoa :)

Inkivääriä lasiin!

Tosi pimeä päivä tänään, sellainen tyypillinen siivous- ja leipomispäivä. En ole kyllä kerennyt tehdä kumpaakaan tässä ihmetellessä.
Tässä siis tämän päivän...
ruoka: tulinen linssipata + mango
juoma: inkiväärijuomaa (lämmintä vettä, sitrunaa + inkevääria)
mieliala: I am totally cool.
suunnitelma: kaverit tänne Skotlannista.
tehtävä: hiusten värjääminen.
ihmettelemisen aihe: miksi ihmisellä on muka makuuhuoneen puolella ongelmia jos hänet bongattaan ostamassa seksikkäitä alusvaatteita?
outo outfit: ManU teepaita, lyhkset sortsit ja korkkarit. Ei mitään järkeä ei...
päänävaiva (joka ei edes ole kunnon päävaiva): essee. Due on Monday.

Humisee

Päässäni humisee, toivottavasti vaniljanmakuinen musta tee auttaa. Pitäisi nyt vähän piristyä että jaksaa ihmetellä maailman menoa vähän lisää. Voin vaikka vannoa että tietokoneella istuminen väsyttää enemmän kun mikään muu.
Tämän päivän ostoslistaan taidanpa rustata "jotain kofeiinipitoista".

Wtorek

Tiistai tiistai... nyt juhlitaan! Vaikkapa tuota aurinkoa joka vihdoinkin kurkistelee pilven takaa!
Eilen meillä oli viimeinen Global Governancen seminaari (nyyh) ja keskustelimme elefanteista. Tänään on samaan moduulin viimeinen luento joten sinnekin on kai mentävä. Tajusin myöskin että kuuden viikon kuluttua on tämä neljän vuoden urakka ohi, nyt alkaa jo jännittämään se Espanjaan muuttaminen. Elämässäni ei siis tällä hetkellä paljoa tapahdu. Lukemista, lukemista ja vielä lisää lukemista. Onneksi on kuitenkin ihan hyvä fiilis päällä siinä mielessä että kaikki kiinnostaa joten luulisi ainakin että tentit ynnä muut menevät ihan hyvin.
Kameraan pitäisi hankita patterit jotta saisi räpsittyä vähän kuvia tässä kaiken keskellä, ettei tarvitse ihan kaikkea pölliä muilta :)
Last but not least suosittelen teille yhtä suosikkiruuistani. Moskovassa (ja ehkä myös muualla Venäjällä?) on sellainen kahvilaketju kun Shokoladnitsa josta löytyy kaiken maailman herkkuja. Moskovassa asuessani siellä tuli käytyä pari kertaa viikossa ja nälän yllättäessä söin aina kylmäsavulohileivän. Sellaisen voi tietenkin tehdä kotonakin, eli näin:
pala tai kaksi paahdettua täysjuväleipää
päälle piparjuurimössöä, kylmäsavulohta, tomaattia ja salaatinlehti Vähän pippuria tai muita mausteita mielen mukaan. It's that simple ja älyttömän hyvää.
Elefantit täältä
Ruoka täältä

Me So Not Grumpy

Ei ole huvittanut kirjoitella tänne nyt vähään aikaan. How come? Nooooh, taisi iskeä kevätdepressio, tai sitten muuten vaan sateesta ja harmaudesta johtunut väsymys. Olen ollut ilkeä ja vaativa tyttöystävä, huomionkipeä lapsi ja aivan omituinen kanssaihminen. I am truly sorry.
Ollaan kuitenkin saatu jotain aikaan. Neljä ryan airin lentolippua. Juu, tentteihin lukemisen sijaan aion tehdä Eurotripin :) Pari minuuttia sitten kirjoitin valmiiksi venäjänkielen suullisen tentin toisen osan. Koulujutuista puheen ollen: vaikka korkein (teoreettisesti) mahdollinen arvosana on 100%, opettajat eivät kuulemma saa antaa 85% korkeampaa. Alright, aika vaikea saada yli kahdenksankymmenen kuitenkaan. Paitsi jos sattuu puhumaan puolaa äidinkielenään. Luokallamme on siis kaksi puolikasta puolalaista (hahha väärin meni, but you know what I mean), jotka tietenkin saavat yli 85:n arvosanoja aina välillä. What happens? Opettaja tekee meille testin jossa meiltä vaaditaan sellaisia tietoja joita meillä ei pitäisi vielä olla. Koe sisältää siis sellaisia tehtäviä joista kenelläkään ei ole aavistustakaan. Jaahas mitäs teet? Arvaaminen ei paljoa auta kun pitää kääntää joku ihme teksti englannista puolaan. Enough complaining.

Tänään join ensimmäisen kupillisen kahvia in my entire life. Kaikessa rehellisyydessä on kuitenkin tunnustettava että se oli Cinnamon Dolce Latte kermavaahdolla, joten makeutusaineita löytyi aivan riittävästi. Kaupungilta lähti myös mukaan Andrei Kurkovin "The General's Thumb", vaikka bikineitä lähdinkin oikeastaan hakemaan. Hyvä näin kuitenkin. Kohta nukkumaan, ja huomenna alkaa taas uusi viikko. Hauskaa viikkoa kaikille!!

Ruoka-asiaa

Tämän tytön absoluuttinen herkku on tällä hetkellä linssikeitto jossa seassa eri vihanneksia, tomaattia ja paljon paljon valkosipulia (ruokaohje löytyy täältä, monen muun hyvän ohjeen kanssa, ruotsinkielentaito on suositeltavaa).
Tykkään kokata, mutta mielestäni on aika tylsää tehdä ruokaa vain itselleni. Kun ei tarvitse ottaa muiden ihmisten tarpeita huomioon käy helposti niin että tajuaa vasta vatsan kurniessa että "ahaa... pitäisi varmaan syödä jotain"- siinä ei enää malta tehdä mitään kulinaarisia taideteoksia. Osittain näistä syistä valmistan aina viikonloppuisin hirveät lastit hyvää (ja mahd. terveellistä) ruokaa joten nälän iskiessä voi hyökätä pakastimen kimppuun ja kahden minuutin päästä on ruoka valmista. Suosittelen tätä tietenkin muillekin opiskelijoille- rahaa tulee säästettyä. Kannattaa kuitenkin tarkasti valita sellaista ruokaa jota voi syödä sen kokonaisen viikon ajan :)
Kuva on napattu täältä

Kofeiini pelasti taas!

Sooo nackered!
Sekä etiikan luento että venäjän tunti kiinnostivat kamalasti mutta nyt olen aivan loppu. Oli aivan pakko ostaa kotimatkalla tölkki kokista etten olisi kuolla kupsahtanut jonnekin matkan varrelle, nyt istun sängyssä kahden peiton alla... kohta nukkumaan. Vihdoinkin (kellokin on jo melkein puoli viisi).
Aikaisemmin tänään kerkesin kauhistella suuria ikä-eroja. Meni kokonaiset kaksikymmentä minuuttia ennen kun löysin melkein isäni ikäisen (mutta nuoremman näköisen kylläkin) puolalaisen muusikon who's not that bad. Kyseessä siis Wilkin laulaja Robert Gawlinski. Että silleen, kannattaa varmaan vain pitää suunsa kiinni!

Uusi kämppis ja kärpänen

Aloitetaan siitä kärpäsestä, ihanaa nähdä sellainenkin (varsinkin kun on tottunut jahtaamaan torakoita). Tuo on siis todiste siitä että nyt on kevät!
Uusi kämppis muuttaa taloon parin viikon kuluttua, ihan mukavaa saada uusi ihminen tänne, toivottavasti on normaali (sanon minä...). Tämä on viides vuosi kun jaan asumiseni jonkun kanssa ja matkan varrelle on mahtunut mitä ihmeellisimpiä tapauksia.
Puolassa meitä oli neljä tyttöä jakamassa blockin (kaksi makuuhuonetta, vessa, kylpyhuone sekä pieni keittiö). Heti aluksi pahoittelivat heikkoja englannintaitojaan, jotka kuitenkin osoittautuivat ihmeen hyviksi silloin kuin päättivät valittaa tekemisiäni ja olemistani. Ja sitä valitusta tuli usein.
Ekana vuonna asuin yliopiston asuntolassa, ja kaikki kämppikset olivat tosi mukavia. Yksi vain piilotteli poikaystäväänsä huonessaan koko vuoden ja kiisti koko jutun. Tyttö kuitenkin kokkasi kaksi annosta pastaa päivälliseksi (toinenhan on aamupalaa varten, yeah right), eräs henkilö sai enemmän postia kun me muut yhteensä ja aamuisin lavuaarista löytyi mustaa, paksua parransänkeä... Toivottavasti tämä uusi osaa käyttäytyä, on kuulemma bulgarialainen business-opiskelija. Oooh. Täällä asui jo aikaisemmin yksi bulgarialainen, häntä on ikävä.

Vanhempi mies

Miten sinä reagoisit jos saisit tietää että isäsi uusi vaimoehdokas on sinua vuoden vanhempi? Minä tuskin pystyisin antamaan sellaista anteeksi, olisi ko neiti kuinka kaunis ja notkea tahansa. Mitä sellaisen äitipuolen kanssa muuten tekisi? Mistä voisi puhua? Eihän tämä kuitenkaan loppupelissä mikään kamalan epätavallinen ilmiö olekaan, ja ymmärtäähän sen mitä nuo ihmiset toisiltaan hakevat. Joskus voi tietenkin myös olla rakkautta pelissä mukana. Ehken mnä ymmärrä tätä koska itse ei tulisi mielenkään alkaa jahdata vanhempaa miestä, olen kai ikä-rasisti :)
Olen siis erittäin tyytyväinen ettei isäni ole Venäjän presidentti, ja muutenkin heidän (vanhempieni) suhde taitaa olla ihan hyvin. Usko pitkiin parisuhteisiin elää vieläkin!

Kulkija

Löysin ihan vahingossa YouTubesta Nordmanin "Vandraren"- biisin. Tuostahan tulee ihan lapsuus mieleen, muistan kun meidän piti laulaa tätä musiikintunnilla... onneksi ei ollut ketään ulkopuolisia kuuntelemassa, heiltä olisi varmaan mennuyt kuulo.

Kauniit sanat ainakin. I like.
Right, one more time... sing along everybody

Vandraren har ingen stans att gå, när han kommit fram till slutet.
Månen färgar alla skuggor blå, han är ensam kvar där ute.
Långt där borta från en enslig gård, lyser värmen ut i natten.
Väcker hungern i hans frusna kropp, som har levt på luft och vatten.

Vadelmia ja kirsikoita

Right... nyt kun kerran pääsin vauhtiin, laitan tähän vielä viime päivien outfitit. Hehhe, taidan olla hyvä täässä kun näytän ihan kääpiöltä. Ahh, so what, ei tässä mitään supermalli-ehdokkaita olla muutenkaan.
Aivan järjetöntä muuten miten ilma vaikuttaa mielialaan. Tänään olen tosi hyperaktiivinen, no need to mention etten ole saanut aikaiseksi yhtään mitään. Ihanaa kun aurinko paistaa ikkunastaa sisään, yo quiero bailar!!
Koulujuttuja vielä (kaikkia kiinnostaa, я знаю) eilinen puolan kuullun ymmärrys meni mallikkaasti- varmaankin siitä syystä että opettajat olivat päättäneet varmistaa kaikille 100%:n tuloksen. Who cares? Minulle jokainen prosentti on tärkeä.

Så konstigt det kan bli

Erehdyin ottamaan itsestäni kuvia... tässäkin näytän ihan siltä kun olisin raskaana... öhöm... Check out that tummy. Luulin nuorempana että minulla olisi jo tämän ikäisenä lapsia, onneksi ei ole. Haluan niitä kyllä aivan varmasti jonain päivänä mutten ole todellakaan siihen valmis, tunnustan että olisin aivan kamala äiti (unohtaisin varmaan vauvan johonkin) Esim. kaikilla minunikäisillä serkuillani on jo lapsia, enkä ollenkaan epäile etteivät he olisi hyviä vanhempia, ihmiset ovat vain hyvin erilaisia.

Vinkki vaan

Kielten harrastajille suosittelen lämpimästi tätä: http://www.word2word.com
Sieltä löytyy kaikkea tarpeellista kielten opiskeluun!

Ordinary Day

Happy Birthday to me. Ja en, en aio juhlia. Itse asiassa olen yrittänyt unohtaa koko päivän. Ei sen takia että vanheminen pelottaisi, vaan siksi että kaikki joiden kanssa haluaisin sitä juhlia ovat kaukana jossakin. Täkäläisten ystävien kanssa on sitten viikonloppuna menoa. Päivän ainut spesiaali on mahd. synttärikakku Starbucksissa. Kaverini on siellä töissä ja muutenkin on henkilökunta tuttua joten saan aina alennusta tai jopa ilmaiseksi. Sitäpaitsi siellä on ihanan pehmeät sohvat joissa on hyvä lukea.
Muuten taitaapi olla aivan tavallinen päivä, toivottavasti onnistun pakottamaan itseni Ethics in International Relations- luennolle (likelihood 5o-50). Tylsältä varmaan kuulostaa ja tylsää on (luennoilla siis, muuten ihan mielenkiintoinen aihe) mutta en ole käynyt kertaakaan kahden ensimmäisen luennon jälkeen. Kannattaa varmaan käydä tsiigamassa missä oikein mennään. Huomenna on puolan koe, joten siihen pitää kait jotenkin valmistautua. Tiedän, tämä postaus onkin bardzo interesujący!

Tähän loppuun vielä eilisen ilonaiheet...
Liddlistä löytyi (huom. halvalla) vadelmia
Sain venäjän esitelmästäni korkeimman arvosanan, lupaavaa loppunumeroa ajatellen
Aurinko paistoi ihan vähäsen- tänään ehkä enemmän?

Wasabin yliannostus

Kamerasta loppuivat patterit just ennen kun kerkesin ottamaan kuvaan wasabiherkustani... nenästä meinaa vieläkin näkyä tuliliekit.

Eli, laitan nyt tähän ohjeen kaikille jotka pitävät a) tulisesta ruoasta tai b) itsensä rääkkämisestä

täysjyväriisiä jonka seassa valkosipulilohko
tonnikalaa vedessä
avokadoa
pippuria
basilikaa
liraus soijakastiketta
... sitä wasabia mielen mukaan

Globalisaatio ja tupakointi

"Tobacco use is unlike other threats to global health. Infectious diseases do not employ multinational public relations firms. There are no front groups to promote the spread of cholera. Mosquitoes have no lobbyists.
(WHO Committee of Experts, 2002)

Niinpä. Tottahan tuo on. Tupakointi tappaa, niin ne ainakin väittää.

Tämän päivän...

musiikki: Elastinen, Paperboys
saavutus: essee (jee!!)
haaste: Stalinia käsittelevä käännös englanti-venäjä ja venäjä-englanti
ajatus: tekisi mieli mennä käymään Turussa
ihme: vuoden ensimmäinen lumisade
ruoka: lohta, parsaa ja perunamuusia... namia!
olotila: väsynyt, tyytyväinen ja vähän tyhjä. Ikävä on kauhea. Mutta samalla on sellainen olo että pian tapahtuu kaikkea hauskaa... vähän sekava päivä toisin sanoen :)

Maanantai

Maanantai on varmaan aika harvan ihmisen suosiossa, mutta tästä vaikuttaa tulevan ihan hyvä päivä (odotan jo kello neljää). Tänään on monta syytä intoon, varskinkin siksi että muutama kunnon projekti käynnistyy tänään- niistä lisää myöhempään. Ei auringon tuottama herätyskään mielialaa laske. Makaan tässä tyytyväisenä kahden paksun peiton alla ja aurinko paistaa ikkunasta sisään, että sellainen alku tälle viikolle. Hyvää ja hauskaa maanantaita kaikille!

We are back!!

Nukuin melkein koko lentomatkan, ja järkytyin kyllä aika pahasti kun heräsin. Koko Englanti oli nimittäin lumen peitossa. Loppupäivä on mennyt ihmetellessä, esseen on oltava huomenna valmis joten se tässä kaikkein eniten aiheuttaa päänvaivaa.
Kuvassa minun älyttömän trendikkäät matkailuvaatteet. En tiedä mitä muut ihmiset tekevät mutta aamuviideltä minä ainakin laitan päälle mitä kasan päältä löytyy. Huppari on muuten yksi poitsun synttärilahjoista- olen nimittäin haaveillut sellaisesta jotta olisi vähän käytännölisempääkin vaatetta kaapissa. Zarasta taisi sen löytää. Farkut on ystävältä perityt (liian suuret mutta lentomatkalle sopivat hyvin :)) En tiedä huvittaako oikein laittaa tänne vaatekuviani, eihän tämä kuitenkaan ole mikään muotiblogi (and thank god for that, tuo ei nyt varmaan inspiroi ketään!)... noh... Kamalaa kukkapeiliäni (vuokraisäntää ei voi syyttää liian hyvän mausta ainakaan) koristaa tuo pepsicolan postikortti...

Weatherman

Voihan pöpö... sää kylmenee Manchesterissa huomisesta alkaen. Siis... olen nyt tottunut tähän kahdenkymmenenasteen melkein-helteeseen... Mansessa sunnuntaina muka 5 astetta lämpöä. Viisi astetta. Mistä vetoa että sataa vielä kaiken lisäksi vettä. Minä haluan jäädä tänne. Niin se vain on, girls and boys.

Lommo naamassa

Aamu ei olisi voinut paremmin alkaakaan kun onnistuin pamauttamaan itseäni autonovella kasvoihin (kyllä, luit oikein...) Siinä itkua tuhertaen lähdin sinne samaan virastoon kun toissa päivänä (toki mukana oli tällä kertaa toinen paperi mukana). Ovella seisonut virkailija tunnisti minut ja selvitti minne pitäisi mennä (väärä paikka vieläkin) joten päätin että kokeilen onneani Espanjan Manchesterin konsulaatissa. Luulisi että ainakin jonot ovat lyhyemmät. Hyvät naurut me ainakin saimme :D Eikä tarvinnut edes odottaa kolme tuntia.


Lommon lisäksi tämän päivän tähän astiset tulokset ovat seuraavat:

Mango
Mukava kävely
Jo toinen syntymäpäivälahja (ja synttärit ovat vasta ensi viikolla)
Andorran kokoinen itikanpurema (random question: miksi espanjalaiset itikat tykkäävät minusta niin paljon kun suomalaiset suurinpiirtein lentävät karkuun?)
Yksi aivan MAHDOTTOMAN hyvä älynväläys

Tänään on vielä luvassa shoppailua ja synttärikekkerit, eivät minun mutta kind-of-ladsastvilling-Kaarlen sekä naistenmies P:n. Että silleen. Nyt esseen kimppuun.

Vaikeita sanoja

Sana jota en koskaan saa kirjoitettua oikein Mediterranean. Eihän se nyt niin vaikea sana ole, mutta kuitenkin... aina tulee väännettyä jotain ihme versiota a lá Medittaerraenaen...

Luxury

Nautintoja on monia, enkä ala niitä tässä erikseen listaamaan. Tämän päivän ja tämän hetken suuri nautinto on mansikka-vadelmasmoothie ja hapankorppuja juustolla ja tomaatilla. Ulkomaille muuttaessa huomaa kuinka hyvää se kotimainen ruoka on. Yksi ilouutinen on ainakin se että Tescosta löytyy ns. Finncrispejä :)

Wakey wakey!

Kello on 13.59 Valencian aikaa. Luin juuri äsken sähköpostin joka muistutti meitä esseistä. Eli se on vietävä Arthur Lewis Buildingiin maanantaina kello kaksi. Minä en ole vieläkään edes aloittanut sen kirjoittamista. Onneksi tiedän ainakin mitä pitäisi kirjoittaa, joten toivoa vielä on. Kai.
Aamulla heräsin puoli kahdeksalta. Saavuin virastoon X tasan puoli yhdeksältä, löysin sen helposti, jono oli nimittäin noin kolmenkymmenen sielun pituinen. Päästyäni turvatarkastuksen läpi sain odottaa kaksi tuntia... Kerkesin jo hermostua oikein kunnolla. Matopelikin meni erittäin huonosti ja edessäni istunut nainen raapi koko ajan päätään ja tiuski poikaystävälleen. Pääsin kun pääsinkin ihan ystävällisen nuoren miehen juttusille, hän ilmoitti minulle että minut oli ohjattu aivan väärään paikkaan (sitä vähän epäilinkin). Lopputulos: en vieläkään asu virallisesti Espanjassa, ja huomenna on samankaltainen seikkailu edessä.
Päivän positiivista: selviydyin ihan itse ja ihan espanjaksi. Virastossa. Jee. Ulkona aurinko paistaa oikein lämpimästi ja oli melkein terapiaa kävellä kotiin. Nyt tekisi mieli ottaa pienet nokoset mutta John Mearsheimer kutsuu. No time for siestas! Jalkakylpy on kyllä kuitenkin tänään must.

Futista venäjäksi

Poikaystäväni katsoo ManU-Rooma ottelua netissä. En tiedä miksi mutta venäjäksi kommentoivat, joten minä voin tässä samalla varmistaa että muistan ainakin jotain ensi maanantaina kello kymmenen kun on taas aika mennä venäjän tunnille.

Venäjä on muuten mielestäni aivan älyttömän kaunis kieli. Slaavilaiset kielet ovat aina olleet suuren ihailuni kohteena, ja muutenkin tämä osa Eurooppaa vetää minua puoleensa kuin hunaja Nalle Puhta (mitenköhän päädyin tänne länteen?). Haluaisin ehdottomasti että nämä (siis kielet, kulttuurit ja kaikki muu Saksasta itään liittyvää) pysyisi osana elämääni silloinkin kun olen tänne pysyvästi muuttanut.
Kuva täältä

Ihmeitä

Olen vihdoin ja viimein saanut laitettua koneelle tämän vuoden Fallas-kuvat (muutaman viikon myöhässä). Mutta uskoisin kuitenkin että "better late than never" pätee.
Kyseessä on siin Valencian tunnetut fallat. Näihin ihmeisiin sysätään joka vuosi vähän enemmän kuin muutama euro (tämän vuoden voittaja, Nou Campanar, -kolmas kuva-, maksoi sellaiset 900 000 euroa). Lystin kruunaa se että viimeisenä päivänä ne kaikki poltetaan. Pakko kuitenkin myöntää että minusta ainakin oli tosi hauskaa käydä ihmettelemässä näitä taideteoksia, hysteerisiltä naurukohtauksiltakaan en vältetty... jotkut hahmot olivat sen verran tuhmia että Ilkka Kanervakin punastuisi.

Pinkkiä

Yksi vuoden kohokohdista on huomata ettei palele vaikka olisi näinkin vähän vaatteita päällä (tai selässä kuten eräs virolainen ystävä asian ilmaisee). Tuo H&M:n hame on yksi absoluuttisia lempivaatekappaleitani vaikkei ole mitenkään pituudella pilattu. Se päällä kannattaa tosissaan vältellä tuulenpuuskia, ainakin jos ei halua traumatisoida ohikulkijoita liiallisella pyllynnäyttämisellä.