Voi ei!

Voi ei, kuinka kamalasti voi päivä alkaakaan? Heräsin aamulla puoli neljältä, aluksi piti vain käydä vessassa mutta yhtäkkiä tajusin että poikaystäväni oli kadonnut. Etsin häntä ihan horroksessa ympäri asuntoa, piti kaksi kertaa kiertää mökki ihan paniikissa (olemme katsoneet liika X-filesiä viime aikoiona) kunnes vihdoinkin löysin hänet sohvalta. Olihan se pakko herättää ja viedä omaan sänkyyn ettei vaan ufot tulisi kidnappaamaan. Aamulla hän valittii heikkoa oloa joka sitten tarttui minunkiin. Olen istunut toimistossa kolmeen vaatekerrokseen kietoutuneena, teekuppi kädessä ja sÿóden suklaakeksejä (muuten nukahdan, suklaahan tunnetusti herättää). Lounastauolla en oikein viitsi mennä mihinkään koska ulkona on satanut koko päivän vettä, joten tässä istutaan ja ihmetellään. 3 tuntia vielä.