En jaksa. En tiedä johtuuko alakuloisuuteni loputtomista sateista vai kuukautisten alkamisesta, mutta tänään minulla on ollut tosi paha olla.
Olen vieraassa maassa ja kaikki ystävät (myös täällä olevat) asuvat suhtkoht kaukana. Iltaisin ei ole mitään tekemistä, enkä yleensä jaksakaan. Luen, ihmettelen, jumppaan, mutta jotain puuttuu. Minä en elä, olen vaan. Poikaystävääni en halua rääkätä ihme vaatimuksilla, enkä myöskään tahdo että paha oloni kohdistuisi häneen. Vanhemmillekaan en halua tuottaa huolia. Nämä ihmiset ovat minulle niin tärkeitä. Taustalla on ainainen stressi siitä etten pysty tekemään kaikkea sataprosenttisesti; en ole tarpeeksi älykäs, kaunis, mielenkiintoinenkaan.
Kyllä, joskus tekee hyvää vieriä itsesäälissä (ja joskus tarvitsee myös ison potkun takamukseen). Tajusin kuitenkin keskellä rajua itkukohtausta että: voi olla että poen kaikentyyppistä ikävää, mutta on minulla ainakin niin hyvät oltavat että on mukava sänky jossa parkua. It's about the little things...
Nyt aion katsoa SATC-leffan (vähäsen muuta maailmaa jäljessä) ja juoda teetä.
No comments:
Post a Comment