Viimeiset pari tuntia ovat kuluneet ihan mukavasti YouTubessa kuunnellen vanhoja lempparibiisejä...
Nirvana - Lithium: ehkä paras Nirvanan biisi, yläasteella Nirvana oli the best ever vaikken muuten grungesta tykännytkään.
Toinen yläasteen suosikkiartisteja oli Tupac Shakur. Vaikka suurin osa hänen musikistaan on seksististä p*****, sieltä seasta löytyy sellaisia kultakimpaleita kuin Life Goes On, Tradin War Stories, Changes, Baby Don't Cry, Dear Mama, U Can Be Touched, How Long Will They Mourn Me... jne...
Teenage Dirtbagin soidessa kuolasin lukiossa suuren rakkauteni perään. Ja hah. Nolottaa koko ihmisen ajatteleminen nykyään. Toivottavasti en koskaan törmää kyseiseen henkilöön Maarianhaminan kaduilla.
Puolassa ollessani eräs kaverini soitti aina torstaisin eräässä baarissa kitaraa, ja joka ikinen lauloi ryhmän maskotille (eli minulle) Cat Stevensin Wild Worldin.
Yliopiston ekana vuonna meillä oli parin kaverin kanssa tapana vetää kunnon kännit aina torstaisin (taas!!), istuttiin Friedrich Engelsin entisellä kotiläntillä ja juotiin Bacardia (ei mitään Breezeriä vaan rommia), jauhettiin paskaa ja kuunneltin esim. Brad Paisleyn ja Allison Krausen Whisky Lullabyta. Oi, niitä aikoja.
Moskovan vuodelta päällimmäisenä tulee mieleen Kino, Mikan Relax Take It Easy (soittivat sitä aina kaupassa) sekä Depeche Moden But Not Tonight; muistan kuinka kukuin yöt tuijottaen Moskovan punaista taivasta tämän soidessa.
Tälläinen muistosessio tekee muuten sielulle ihan hyvää vaikka samalla tuleekin aika surullinen olo. Olen onnellinen tässä ja nyt mutta kuitenkin on aivan älytön ikävä ihmisiä joihin ollen matkan varrella tapahtunut.
No comments:
Post a Comment