Ties mikä hormoniyliannostus on iskenyt mutta tunteet ovat menneet sellaista vuoristorataa tänään ja eilen että huhhu. Menneisyyden aaveet ovat tulleet kolkuttamaan ovea enkä todellakaan tiedä miten suhtautua tähän kaikkeen. Sielustani löytyy sen verran pahoja arpia, ja jotenkin oletan ihan automaattisesti että kaikki pahat asiat tulevat toistumaan, vaikka haluaisinkin olla hyvällä ja positiivisella mielellä. Samalla pelottaa niin kamalasti että kaikki hyvä mikä ympärilläni on vetäistään pois, ja tämän estämiseksi taidan olla aika fanaatikko- on koko aian kehitettävä tilannetta positiivisesti ja tehdä kaikkea hauskaa ja jännittävää yhdessä.
Yleensä en todellakaan ole näin hermona, mikäköhän nyt iski?
No comments:
Post a Comment