Tasan viikon päästä, kello 21.49 tulen olemaan uudessa asunnossa, ja Mansessa ensimmäistä kertaa puoleentoista vuoteen. Tavallaan olen tosi onnellinen että näen taas ystäviäni ja luokkakavereitani. Välillä on ollut kaupunkiakin ikävä. Manchesterilla on tosiaan oma viehätyksensä, ja ainainen sadekin tuntuu kotoiselta. Tiedän missä kaikki paikat on, en tarvitse ajatella kolmea minuuttia jokaista lausetta kohti. Voin vain olla. M:ää tulee tietysti tosi ikävä. Onneksi Enkuista kuitenkin pääsee Espanjaan paljon halvemmin ja helpommin kun Venäjältä. Ja tuleehan hän tietenkin käymään... ihan pian. Ja kaikesta parhain on suunniteltu matka Glasgow:n, Skotlannissa en ole vielä käynytkään.
Tänään kävimme tuttujen luona nauttimassa orchataa, pariskunnasta kumpikaan ei puhu englantia, mutta heidän kanssaan oli silti hauskaa, ymmärsivät minun espanjan tasoni ja juttelivat sen mukaan, kuitenkaan pitämättä minua tyhmänä. Ensi kerraksi on jo treffitkin sovittu, me menemme juomaan rommia.
No comments:
Post a Comment