Ruokakaupassa meinasi mennä hermot kun ei löytynt lettuja, eikä snickersiäkään saanut ostettua . Kotiin päästyämme tuli sellainen morkkis ja aloin vollottamaan ääneen kuinka ei ole kavereita ja muutenkin on omituinen olo. Syy: nyt on jo pitkän aikaa tehnyt mieli pyytää vanhoja ystäviä illalliselle ja drinksuja hörppimään samalla kun suunnitellaan maailman valloittamista. Aika vaikeaa kun kaikki vanhat kaverit ovat toisella puolella Eurooppaa.
Olen myös kauan halunnut juhlia työpaikan saantia, valmistumista ja tänne muuttoa, muttei siitäkäán ole tullut mitään. Harmittaa.
Varsinkin tuo valmistuminen on minulle iso juttu; vuoden verran elin nenä kirjassa kiinni erakon elämää, nukuin huonosti, kroppaa särki, joskus silmätkin oli tietokoneen tuijotuksesta niin kipeät ettei niitä saanut auki. Postilaatikkoon pitäisi pian tuon uurtamisen tuloksena tipahtaa paperilappu jossa lukee Bachelor of Arts with Honours First Class. En usko todeksi ennen kun näen, mutta jos se on totta voin sanoa että se on suurin saavutukseni tähän mennessä, ei tule mullistamaan kenenkään muun maailmaa, eikä minunkaan, mutta silti. Mieluummin minä tuota juhlisin kuin esm syntymäpäiviäni joiden saavuttamiseksi minä en ole tehnyt yhtään mitään.
Minulla on niin paljon mietittävää, mutta valitettavasti pääni on ihan solmussa. Mitä haluan tehdä?Miten tottuisin täähän elämääni? Kenelle pystyisin puhumaan tästä? En halua kuulla mitään "kyllä se siitä järjestyy", vaan haluan ihan vinkkejä, ideoita.
No comments:
Post a Comment