Ulkona rapisee oikein kunnolla, ja päiväkin on muuten tosi mysig (ruotsin kieli ei ole mielestäni mitenkään tositosi kaunis mutta sana "mysig" on sellainen josta pidän kamalasti). Teekuppi on tietenkin lämmittämässä kylmiä sormia.
Olen taas Espanjassa. Tuli niin ikävä ja ahdistunut olo että oli pakko päästä tänne. Kuten nyt kuitenkin totesin poikaystävälleni eilen ennen nukkumaanmenoa, kolmen kuukauden päästä ei enää tarvitse laskea päiviä. Muuten aika on mennyt nukkuen, lukien ja koulutehtävien parissa. Lauantaina kävimme eräässä vuoriston pikkukaupungissa jossa oli juhlat. Emme tienneet asiasta yhtään mitään, joten oli aikamoinen yllätys nähdä oikeita ritareita ja linnanneitoja! Hauksaa oli. Junamatkakin oli aikansa arvoinen. Veristä vessanpyttyä lukuunottamatta (jonka haluaisin jo unohtaa) oli tosi mielenkiintoista seurailla vuoria, loputtomia appelsiinipuita, kukkia, muita puita... oih.
Tämän päivän nami: suklaabanaanikakku.
No comments:
Post a Comment