Kylmää teetä, kokis zeroa ja suklaapirtelöä

On ikävä M:ää... pitäisi opiskella, siivota, pestä pyykkiä. Ei huvita, ei ole inspiraatiota. En tajua- muutama tunti sitten hän nukkui täällä vierelläni, nyt hän on 2069:n kilometrin päässä. Miten tämä voi olla mahdollista? Ymmärrän kyllä miten- ovathan ne lentokoneet aika ihmeellisiä, ehkä parempi kysymys olisi miksi? Mutta minkäs teet, ei tälle voi tällä hetkellä tehdä yhtään mitään joten parempi vain ajatella hyviä asioita kun miettiä ikävää. Nyt vaan suklaapirtelöä naamaan ja menoksi, ei tämä elämä surkuttelemalla mihinkään muutu!